Postihan kulkee?
Olen elänyt elämäni suurena Postin ystävänä, mitä nyt lapsena kerran sievästi kiukkusin postin tädille, kun teipillä sulkemani paketti ei kelvannut, vaan ympärille piti lisätä narua, koska laki niin käski. Noin ylipäätään Posti oli kaikkine viranomaispykälineen jotenkin salaperäinen ja kunnioitettava laitos. Se löysi kenet tahansa ja toi joka päivä monta hauskaa kirjettä. Hienointa oli, että onnittelu- tai joulukortin saattoi pudottaa postilaatikkoon tietäen varmasti, että se oli perillä juuri oikeana päivänä – poislukien sunnuntai, toki.
Suuri läjä joulukortteja jouluaattoaamuna suoraan sänkyyn, moni asia ei ollut mukavampi. Vastaavasti olin itse tietenkin kiertänyt kaikki kaupat ja etsinyt jokaiselle ystävälle juuri hänelle sopivaksi ajattelemani kortin, joka tietenkin oli erilainen kuin yksikään aiemmin lähettämäni. Postimaksu ei kaiketi ollut kovin suuri lapsuudessani, sillä viikossa lähti toistakymmentä kirjettä ja korttia ja välillä paketteja toiselle puolelle maapalloa, eikä äiti valittanut.
Sitkeästi olen yrittänyt ylläpitää Postia yhä edelleen: olen lähettänyt joka joulu lähemmäs sata korttia ja välillä kirjeitä ja pakettejakin. Jokaiselle oma ainutlaatuinen kortti on tässä elämänvaiheessa ollut pakko korvata itse tehdyillä, koska korttimarkkinat retroilevat. Valokuvista saa edullisesti ihan oikean postikortin näköisiä kortteja, tylsästi tosin aina kymmenen joka laatua. Tylsintä kuitenkin on, että vaikka samalla jokaisesta uniikin tekevät, Postin lajittelukoneet riipivät pois osia kuvapinnasta.
Paketteja lähetän useimmin siskontytölle Belgiaan. Lapsi siellä täyttää juuri kaksi, joten viimeisin lähetys lähti pari päivää sitten, vajaa kolmesataa grammaa lastenvaatetta. Pakkasin käytettyyn pussikuoreen ja teippasin kiinni. Vaan kuinkas sitten kävikään… paketti piti repiä auki ja kutistaa. Vielä kiristin teippiä ympärille ja istuin päällä. Kirjeen sallitut mitat ovat niin tiukat, että pussikuori kirkkaasti ylittää ne. Pakettina lähettäminen olisi maksanut yli 20 euroa. Maksikirje on kadonnut hinnastosta.
Postin puhelinneuvonta ei maksikirjeen loppumista tiedä. Tapahtui viime viikolla, että sain kirjeen, joka piti lunastaa. Posti ilmoittaa sivullaan: Keskitymme posteissa palvelemaan sinua ja muita asiakkaitamme paikan päällä, siksi posteihimme ei voi soittaa. Soitin siis postini sijasta palvelunumeroon (jonka hinta on tietenkin noussut). Ensin neuvottelin neuvojan kanssa lukutaidostani, hän ei uskonut, että olen saanut saapumisilmoituksen, jossa ei ole lähetystunnusta. Kun lopulta uskoi, soitti virkailija postiini ja sitten takaisin minulle kertoen, että lähetyksen postimaksu on vajaa ja sanoi, että on varmaan lähetetty maksikirjeen hinnalla tavallinen kirje. Kertoi myös, että sellaista lähetystä ei missään olosuhteissa, ei edes rahalla kanneta kotiin, se on noudettava.
Kaikkialta kaukana asuvana olen viime aikoihin asti ollut iloinen, että Posti jaksaa palvella, vaikkei virkamies enää olekaan. Lähtevän postin on voinut jättää omaan laatikkoon ja kun joku on lähettänyt paketin, joka pitäisi noutaa, on voinut puhelinsoitolla pyytää kotiinkannon, eikä homma ole maksanut kuin pienen puhelinmaksun verran. Ei onnistu enää.
Lunastettavaa lähetystä ei siis saa kotiin millään konstilla. Samaan aikaan saapuneen kirjatun kirjeen olisin saanut kotiin maksamalla 11 euroa. Vaihtoehtona oli paperinen valtakirja. Minun puhelimestani lähetetty kuva valtakirjasta ei kelvannut. Onneksi jo aiemmin postin neuvoja oli opastanut minua, että valtakirjat sopii tarvittaessa väärentää. Niinpä sain lähetykset kun ystäväni suostui ajamaan 50 kilometriä ihan vain tuuratakseen postinkantajaa.
Mittasin alihintaisen lähetyksen. Oli se muutaman millin paksumpi kuin kirjemitat sallivat, silmämääräisesti en olisi huomannut. Jos olisi ollut kesä, ei koulubussia eikä viitseliästä ystävää, en olisi millään konstilla saanut alihintaiseksi todettua lähetystä. Näin talviaikaan sentään pakon edessä pääsen postiin kävelemällä kilometrin päässä olevalle pysäkille. Odotteluineen reissuun kuluu koko päivä ja toistakymppiä matkarahaa, mutta kuitenkin. Kipeänä ja vaivaisena en halua edes ajatella vaihtoehtojen olemattomuutta.
Voi sinä Virkamies Posti, niin kaipaan sinua ja kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä!
…
P. S. 1. Rehellinen kun olen, tietenkin soitin R-kioskin myyjälle ystäväni tulevan itse kirjoittamansa valtakirjan kanssa. Hän tuumi, että se täyttää ohjeen vaatimuksen, eiväthän he tiedä kuka valtakirjan on kirjoittanut. R-kioskilla ei olla niin jakomielisiä, ettei osattaisi puhua Postin asioista, vaikka soittaa väärään numeroon. Minulla on myös postinkantajan kännykkänumero, paikalliset yrittävät palvella, nimetön kiitos siitä!
P. S. 2. Ystävälläni on nyt kolme vuotta voimassa oleva paperinen valtakirja.
Muistan, kun teininä asuin vanhempieni luona, ja postinkantaja soitti ovikelloa tuodakseen perille kirjeen, jossa oli vain sukunimi ja kaupunki oikein. Tämä on se Suomen Posti, jota muistelen lämmöllä.
Nykyään saa palautella muille tarkoitettua postia asiamiesposteihin, ja ennen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistäni työpaikkaan tuli lähes päivittäin väärin jaettua postia. Kotona avasin kerran kirjeen hämärässä eteisessä osoitetietoja tarkemmin tihrustamatta ja huomasin, että yhdellä saman kerroksen asukkaalla oli vuokra pahasti rästissä. Hieman häiritsi tietää asia, joka ei minulle mitenkään kuulunut. Kaverilleni kävi vastaava juttu naapurirapun asukkaan pornokaupan lähetyksen kanssa.
Ties mitä postia jää itseltäni saamatta. Ainakin saa ihmetellä maksumuistutuksia ja jopa perintäkirjeitä laskuista, joita ei ole koskaan tullut. Ja ulkomailta tulevat lähetykset roikkuvat loputtomiin terminaalissa.
Kusti ehkä polkee, mutta sillä ei tunnu olevan väliä, minne ja kuinka nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kusti on nykyisin usein kotoisin maasta, jossa aakkoset ovat visuaalisesti hieman erilaisia kuin Suomessa tai käsitettä kaikille ilmainen peruskoulu ei hänen lähtömaassaan tunneta. Sähköpolkupyörää osaavat sentään meillä päin onneksi ajaa.
Tämä voi olla syynä sille, että lähetykset saattavat mennä väärään postilaatikkoon.
Itse olen vastaanottanut liian usein postia, jossa katu on oikein tai melkein oikein, mutta vastaanottajan nimi, talonnumero ja rappukaan eivät enää täsmää.
Ilmoita asiaton viesti